Elämän kunniaksi herkkuja sekä muuta mukavaa

Elämän kunniaksi herkkuja sekä muuta mukavaa

Elämän kunniaksi herkkuja on tällä viikolla valmistettu. Tämän lisäksi viikon aikana on tullut muun muassa ulkoiltua myrskyisessä säässä sekä seurattua paloaseman rakentamista.

Uusi viikko, uudet kujeet. Maanantaina pidettiin palaveri Sosterin vammaispalvelun kanssa. Aiheena oli tilanteet, kun ei löydetä sijaista henkilökohtaiselle avustajalle. Ihan mielenkiintoisen ratkaisun olivat keksineet asiaan. Ainakin paremman kuin se aiempi ”soittakaa 112”. Tästä varmaan sitten myöhemmin kirjoitan lisää.

Meidän asuinalueella uuden paloaseman sekä vesijohtoverkoston suuret työmaat aiheuttavat välillä päänvaivaa pyörätuolilla liikkuessa. Keskiviikkona kauppaan mennessä tuli vastaan este, jota ei voinut kiertää, ylittää eikä alittaa. Nimittäin työmaan kuoppa tuli eteen ja tuolla kohdalla katukivetys on liian korkea ajaa alas turvallisesti.

Piti siis palata takaisin kotiinpäin ja kiertää työmaan kohta tien kautta. Sähköpyörätuolilla tämä kiertäminen ei tuota ongelmaa, mutta esimerkiksi manuaali pyörätuolilla tai rollaattorilla liikkuvalle kiertäminen ei ehkä olekaan niin helppoa.

Mitä sitten kannattaisi tehdä asian eteen? Esteestä kannattaisi ilmoittaa kohdassa, josta voi lähteä kiertämään. Kyseessä on kuitenkin lyhytaikainen este, joten ramppia tuskin kannattaa ryhtyä rakentamaan.

Ei ole aina helppoa liikkua pyörätuolilla.

Alkuviikko oli täällä suunnalla hyvin tuulinen ja sateinen. Tuulen voimasta kertoo paljon se, että vieressä olevan paloaseman työmaan aidat kaatuivat pitkältä matkalta. Viikon loppua kohden tuulet laantuivat ja kelit vähän lämpenivät. On sää ollut kuitenkin mitä tahansa niin ulkona on tullut käytyä tälläkin viikolla päivittäin.

Seuraamassa kaivurin hommia työmaalla.
Pihassa ulkoilemassa.
Pihassamme oli lauantaina pinkkejä eläimiä.

Elämän kunniaksi herkkuja

Ruoka kuuluu elämään ja olen siitä yhä onnellisessa asemassa, että pystyn syömään 36-vuoden iässä ruokaa aivan normaalisti. Monet tähän ikään Duchennen lihasdystrofiian kanssa päässeet eivät pysty syömään normaalisti. Rakastan ruokaa todella paljon ja sopeutuminen tuohon edellä mainittuun tilanteeseen olisi varmasti hyvin vaikeaa.

Elämän kunniaksi on kuluneen viikon aikana leivottu voileipäkakku, jonka päämakuna oli tonnikala. Gluteenittomasta tummasta leivästä tulee hyvin onnistunut voileipäkakku. Lisäksi tällä viikolla innostuin savustamaan lohta taloyhtiön pihalla olevalla savustus uunilla. Tuota tuli käytettyä ensimmäisen kerran vasta kesällä. Eikä tuota näytä kukaan muukaan käyttävän.

Kaikkea lohta ei millään jaksanut syödä. Mutta ei hätää, sillä vietetyn hävikkiviikon kunniaksi jäljelle jäänyt savulohi sai arvoisensa lopun. Sunnuntaina tehtiin nimittäin gluteenittomia pasteijoita, joiden täytteenä oli tuota lohta, ylijäämä riisiä sekä viherpippuri sulatejuustoa.

Savustettiin lohta perjantaina.
Sehän on voileipäkakku.
Muutama pasteija.

Tässä jo syyskuun puolivälin ylittäneen viikon vamaset kuulumiset Savonlinnan suunnalta. Toivottavasti myös sinun viikko on ollut onnistunut. Oikein ihanaa tulevaa viikkoa juuri Sinulle!

Pietari Ahtiainen

Vuonna -85 syntynyt harvinaista ja etenevää Duchennen lihasdystrofiaa sairastava bloggaaja Savonlinnasta. Bloggaan elämästä vammaisen henkilön näkökulmasta. Yritän omalta osaltani tehdä maailmasta edes vähän paremman.