Vuosikymmenen loppu – matkailua, sairastelua, surua

Edellisen vuosikymmenen loppu mahtunee yhteen kirjoitukseen, siltä se ei mullistanut elämää niin suuresti. Alkupuolella tapahtui paljon kuten ensimmäinen ja toinen osa äskettäin kertoikin.




Vuosi 2016 piti sisällään usean matkan naapurimaihin. Tallinnassa kävimme helmikuussa sekä heinäkuussa. Ensimmäinen matka sisälsi myös Disney On Ice-jääshown Helsingissä. Heinäkuussa teimme reissun oikein pitkän kaavan kautta, sillä olimme siellä viisi päivää.

Timon ja Pumba.
Disney on ice loppu.
Matkan loppu lähellä.
Matkalla Tallinnaan.

Huhtikuussa puolestaan kävimme tutustumassa rakkaaseen Tukholmaan, jossa olimme lähes viikon ajan. Samalla reissulla arvioimme juuri telakalta saapunutta Viking Linen M/S Gabriella -laivaa. Osa matkasta oli Viking Linen sponsoroima.

Kirsikkapuut kukkivat Tukholmassa.
Kirsikkapuut kukkivat Tukholmassa.

Laivan hytti.

Elokuussa oikeaan käsivarteeni ilmestyi ensimmäinen tatuointi. Tatuoinnissa oleva avain sopii lukkoon, joka on Maijun olkapäässä olevan ketun käpälässä. Sydän kuvastaa suurta rakkautta ja löytyyhän sieltä myös M-kirjain. Tähdet puolestaan ovat edesmenneiden rakkaiden ihmisten muistoksi.

Uusi tatuointi.

Tukholmaan tehtiin uudestaan matka syksyllä. Silloin olimme maissa usean päivän ajan ja ehdimme muun muassa käymään Mall of Scandinavia ostoskeskuksessa sekä kuninkaanlinnan alueella.

Mariatorget-aukiolla ukkosen jumala Thorin kanssa.a

Mitä sitten tehdään?

Vuoden 2017 yksi kohokohdista oli maaliskuun viimeinen viikonloppu usean tuhannen suomalaisturistin kanssa Tallinnassa, jossa Haloo Helsinki esiintyi kaksi kertaa. Tämä reissu oli hyvin mieleenpainuva kaikkine kommelluksineen.

Hyvät unet varavuoteessa.
Huomenta!

Konsertti oli upea.

Elli Haloo lavalla.

Saman vuoden kesäkuussa tehtiin matka Kööpenhaminaan, ensin mentiin laivalla Tukholmaan ja sieltä junalla perille. Junalla matkustaminen oli todella miellyttävää, ellei oteta huomioon junaliikenteen pysähtymistä koko maassa. No saatiinpahan ihastella Ruotsalaista peltoa neljä tuntia.

Kööpenhamina oli todella upea ja etenkin esteetön paikka. Polkupyöräkaistoja pitkin ajeltiin pitkiä matkoja paikasta toiseen. Ihastuttiin Kööpenhaminaan niin kovasti, että käytiin siellä uudestaan seuraavanakin kesänä. Kaikki Kööpenhaminan matkoihin liittyvät jutut löydät täältä.

Christianian vapaakaupungin portilla.

Kööpenhamina 2017.

Suihkulähteen luona Kööpenhaminassa.

Kööpenhaminan metrossa.




Mökkeilyn iloa

Vuoden 2018 elokuussa teimme uuden aluevaltauksen, kun lähdimme viikoksi mökkeilemään Multialle. Huvilarannan esteetön mökki oli hieno kokemus, kun ensin tokenin syrjäisen sijainnin tuomasta järkytyksestä. Tämä paikka ihastutti myös niin, että käytiin siellä seuraavanakin kesänä.

Mökki taustalla.
Mökki taustalla.

Myös laituri on esteetön

Pitkä hiekkatie.

Kahvilla pihassa.

Vuosikymmenen jälkimmäisellä puoliskolla Duchenne on edennyt jonkin verran hengityksen osalta. Joudun käyttämään hengitystukea enemmän kuin aiemmin, mutta se on ollut odotettavissa. Muuten onneksi kunto on pysynyt lähes ennallaan.

Vuoden 2018 loppukesästä minulla alkoi sairastelukierre ja söin poskiontelotulehdukseen usean lääkekuurin. Lopulta se todettiin kroonistuneen hengitystukihoidon takia. Käyn sen takia punkteerauksessa nykyään kahden kuukauden välein.

Mennyt vuosikymmen päättyi samaan tyyliin kuin alkoikin eli suruun. Isäni menehtyi syyskuussa sairauskohtaukseen. Ei meillä ollut vuosiin mitenkään hyvät välit ja puhumattomat asiat vaivaavat mieltä.

Metsämiehen hauta.

Tässä olikin viime vuosikymmen minun silmin katsottuna. Toivottavasti juuri alkanut vuosikymmen olisi myös tapahtumarikas ja sen saisi elää.

Pietari Ahtiainen

Vuonna -85 syntynyt harvinaista ja etenevää Duchennen lihasdystrofiaa sairastava bloggaaja Savonlinnasta. Bloggaan elämästä vammaisen henkilön näkökulmasta. Yritän omalta osaltani tehdä maailmasta edes vähän paremman.

Vastaa