Vuosi 2015: Mitä kaikkea tapahtuikaan?

Vuosi 2015 on taputeltu, joten on aika palata menneeseen ja muistella kulunutta mielenkiintoista vuotta.



Vuoden alkuun luovuin hengityshalvauspotilasstatuksestani ja minulla aloitti oma avustajarinki. Odotin tuolloin, että työnantajan rooli tuo itselle paljon vastuuta. Niin siinä kävikin, mutta omasta mielestä olen suoriutunut hyvin.

Elokuusta 2014 asti pidetty salaisuus paljastui myös tammikuussa, kun esiinnyimme tv:ssä SuomiLOVE -ohjelmassa. Kerroimme siinä oman rakkaustarinamme ja Juha Tapio esitti Meillä on aikaa -biisin. Tammikuun lopulla olimme myös Lahden Sibeliustalossa järjestetyssä SuomiLOVE loppukonsertissa.

Me studiolla.

Katariina ja me

Alkuvuodesta aloitin pari uutta harrastusta, kun päätin parantaa englannin taitojani kielikurssilla. Toinen on lautapelit, joista innostuin Super Farmarin myötä. Sen jälkeen on tullut ostettua muitakin lautapelejä, kuten Qin sekä Mexican Train.

Toinen suurempi muutos kevään aikana oli uusi fysioterapeutti. Päätin pitkän mietinnän jälkeen päättää yli kaksikymmentä vuotta kestäneen yhteistyön entisen fysioterapeutin kanssa. Muutos toi uutta intoa sekä näkökulmaa jumppaamiseen.

Vuoteen mahtui myös keikkailua, kun oltiin huhtikuussa katsomassa Haloo Helsingin keikkaa Savonlinnassa. Tuo vuoden ensimmäinen keikka oli hyvä, eikä jäänyt viimeiseksi kyseisen bändin keikaksi.

Huhtikuun lopulla nähtiin vuoden ehdottomin kohokohta, kun olimme viikon Lontoossa. Aivan upeaa oli päästä ensimmäistä kertaa lentokoneeseen. Tuohon viikkoon mahtui kaikenlaisia mieleenpainuvia asioita, jotka eivät unohdu koskaan. Tuosta reissusta löytyy peräti kolme bloggausta. Osa 1, osa 2 ja osa 3.

Kesäkuussa puolestaan matkasimme risteilylle Ruotsiin. Olin viimeksi ollut vastaavalla risteilyllä lapsena ja tuo oli mukava kokemus. Yövyimme Commodore-hytissä, joka oli oikeastaan ainoa vaihtoehto kahdella sähköpyörätuolilla liikkujalle. Reissu oli onnistunut ja tästäkin jäi upeita muistoja.

Heinäkuun lopulla tehtiin Maijun kanssa suuri päätös ja ostettiin aivan oma asunto Savonlinnasta. Oma, yhteinen asunto oli meillä ollut haaveissa noin vuoden ajan. Olimme varautuneet paljon pidempään etsintään, mutta jo kolmas katsottava kohde tuntui oikealta.

Heinäkuussa oli vuorossa myös Helsingin Messukeskuksessa ja The Circus:ssa järjestetty Summer Sound Festival -konemusiikkifestarit. Aivan upeaa basson jytkettä ja menoa tuli koettua koko viikonlopun ajan.

Elokuinen viikonloppu jäi pysyvästi mieleen, kun 14. päivä täytin jo 30-vuotta. Se on pienoinen ihme tämän sairauden kanssa. Tuota merkkipaalua juhlittiin perhepiirissä ja avustajien kanssa. Seuraavana päivänä käytiin Juha Tapion kauan odotetussa konsertissa Savonlinnan Olavinlinnassa. Hieno oli tuokin kokemus.

Risuja lahjaksi?

Suuri suosikkimme Cheek jäi keikkatauolle Helsingin Olympiastadionilla elokuussa 2014. Vuotta myöhemmin Tampereen Blockfestissä todistimme Cheekin paluuta. Tuo reissu tehtiin hetken mielijohteesta, kun Maiju sattui saamaan viimeiset liput.

Pari päivää myöhemmin oltiin jo kantamassa ja purkamassa muuttotavaroita. Pientä pintaremonttia ollaan kotiimme tehty pitkin syksyä ja talvea. Oli kyllä todella hyvä fiilis, kun sai aivan oman kodin.

Elokuun lopulla vuorostaan lähdimme lomailemaan Härmän kylpylään, kun saatiin tuettu loma. Tuosta reissusta ei paljoa käteen jäänyt, sillä meille sopivaa ohjelma ei ollut. Tulipa sitten tutustuttua Ylihärmään oikein urakalla, kun ei muuta keksitty.

Lokakuun alussa puolestaan oli syytä juhlaan, kun söpö veljenpoika sai nimekseen Noel. Pikkuisen ristiäisissä nähtiin paljon sukulaisia ja herkuteltiin muun muassa leipomillani juustokakuilla, jotka näyttivät maistuvan hyvin.

Lokakuun 16. päivä oli vuorossa Helsingin reissu, kun Haloo Helsinki esiintyi Hartwall Arenalla. Kyseessä oli ehkäpä paras konsertti, jossa olen ollut. Haloo Helsinki jäi konserttien jälkeen ansaitulle vuoden pituiselle keikkatauolle.

Joulu vietimme kotona kahdestaan ensimmäistä kertaa. Käytiin joulukirkossa, syötiin hyvin ja nautittiin joulutunnelmasta. Tapaninpäivänä käytiin kyläilemässä siskon luona.

Savonlinnan tuomiokirkko pimeässä.
Seimi ja lampaita alttarilla.

Nyt kirjoittaessa huomaa, että mitä kaikkea sitä on ehtinyt vuodessa tekemään ja tapahtumaan. Jutun yhteydessä olevien linkkien kautta näet tarkempia raportteja. Kiitos kaikille mukana kulkeneille ihmisille ja hyvää uutta vuotta. Tästä on hyvä jatka eteenpäin.

Pietari Ahtiainen

Vuonna -85 syntynyt harvinaista ja etenevää Duchennen lihasdystrofiaa sairastava bloggaaja Savonlinnasta. Bloggaan elämästä vammaisen henkilön näkökulmasta. Yritän omalta osaltani tehdä maailmasta edes vähän paremman.

Vastaa Peruuta vastaus